Joulutarina Julberättelse

Matteusevangeliets berättelse

Augustus oli mahtava roomalainen keisari.
Se hallitti yli monta maata, niin juutalaisten maan yli kans.
Ja kaikki ihmiset hävvyit kuunella häntä.
Keisari Augtustus määräsi ette kaikki ihmiset jokka asuit juutalaisten maassa hävvyit mennä siiheen kaupinkhiin jostako niitten suku oli tullu. Sielä net räknäthiin, niitten nimet kirjotethiin ylös ja sitten net verotethiin.

Josef oli timperi mies/ nikkari, se oli kihloissa Marian kans ja net asuit Nasaretissä. Mutta ko Josef kuulu kuninkas Davitin sukhuun ja se oli lähtösin Betlehemmistä niin net hävvyit mennä sinne saakka verotuksen takia.

Maria oli raskhaana. Enkeli Gabriel oli käyny Marian tykönä ja ilmottannu sille ette Jumala oli valikoittenu justhiin Marian synnyttämhään lapsen,

Jeesuksen jostako piti tulla ikunen keisari Jumalan ihmisten yli. Ko Maria kuuli tämän niin se ensinä pölästy kauheasti mutta sitten se usko Gabrieliä ja aiko tehhä Jumalan tahon mukhaan.

Nyt Joseffi otti Marian matkhaan ja lähti Betlehemhiin. Lapsi paino vattassa ja Maria väsy kauheasti reisusta. Maria tiesi ette hetin oli synnytyksen aika.

Ko Maria ja Josef tulit Betlehemhiin niin sielä oli paljon väkeä. Pari kulki talosta talhoon ja haki vyösiia. Mutta joka paikka oli täynä eikä vyösiia löytyny misthään.

Mari ja Josef sait nukku yhessä tallissa.
Vyölä Maria tunsi kivut ja synnytti lapsen. Se oli poika niinku enkeli Gabriel oli hälle sanonu.
Maria kääri lapsen kapaloishiin ja pani sen seimenheen.
Muuta nukkumapaikkaa ei löytyny lapsele.

Samhoin aikhoin pari paimenta oli yhelä kentälä tallin vieressä vahissa niitten lamphaitten yli.
Se oli keskivyön aika ja aivan säkkipimeä. Yhtäkkiä se tuli aivan kirkhaaksi niitten ympäri.
Paimenheet pölästyit kauheasti
Yks’ enkeli Jumalan tyköä tuli niitten työ.

Se sano:
-”Älkää pöläkköö. Mulla oon teile ilonen uutinen. Tämän kaikki ihmiset häätyvät kuula niin ette net kansa ilahtuvat. Yks’ lapsi oon syntyny. Sen nimi oon Jeesus. Hänestä tullee auttaja ja vaphauttaja.
Menkää talhiin Betlehemhiin. Sieltä tet tuletta hänen löytämhään. Hään oon kääritty kapaloishiin ja makkaa sielä seimenessä”.

Ja siinä samassa ko enkeli oli tämän sanonu niin sinne ilmesty monta muutaki enkeliä. Ja net lauloit ”Ylistetty olkhoon Jumala
Hään rakastaa ihmisiä
Hään tekkee net iloseksi
Hään antaa ihmisille rauhaa”

Ja paimenheet keritit Betlehemhiin ja löysit tallin missä Josef ja Maria asuit.
Net sait nähhä lapsen seimenheessä ja net polvistuit sen eessä ja kiitit Jumalaa. Paimenheet kerroit Marialle ja Josefille enkelitten käynistä ja mitä net olit saahneet kuula. Maria ei tullu koskhaan unhouttamhaan tätä.

Sitten paimenheet menit takashiin lamphaitten työ. Net kerroit muilekki ihmisille mitä net olit kuuhleet ja nähneet.
Kaikin hämmästyit siittä mitä net sait kuula.

Sielä kaukana itämaassa asu kans samhoin aikhoin kolme viisasta miestä. Niitä kuttuthiin viishaaksi ko net tiesit ja käsitit niin paljon.
Ihmisiä saatto tulla niitten työ jos mistä ja vaikka minkälaisitten kysymyksitten kans.

Nämät viishaat miehet olit saahneet tietää ette heile piti uusi kuninkas syntyä. Net ei olheet oikein varmana missä se kuninkas piti syntyä muutako ette se oli yhen ison, kirkhaasti loistavan tähen alla.
Net piit vaarila näkyko sitä tähteä taihvaala, päivin ja vöisin.
Kerran se tähti alkoki loistamhaan ja net päätit lähteä kattomhaan.

Net pakkasit paljon kampheita matkhaan ja lastasit kaikki kamelitten pääle.
Tähti loisti kirkhaasti taihvaala.
Net kolme viisasta miestä rattastit ja rattastit päiviä ja vöitä ja tähti eiko loisteli.

Välistä net väsyit ja olit antaa ylöski mutta silloin tähti loisti vielä enämpi ja niinku lohuutti niitä jatkamhaan.
Ja tähti eiko loisti ja miehet rattastit.
Nämät viishaat miehet uskoit ette ko se oli kuninkhaasta kyse niin tämä lapsi hääty asua kuninkas Heroteksen tykönä ja menit sinne.

Herotes hermostu ko se sai tästä tietoa. Se usko ette hältä piti joku ottaa vallan pois.
Se tahto viishaat miehet hällekki ilmottamhaan mistä tämän lapsen löytäs niin ette häänki saattas sille viä lahjoja. Niin se sano muuta se halusi vain tappa pois sen tulevan kuninkhaan.
Viishaat miehet näit ette tähti eiko jatkoo loistamista mutta muuale ja niinpä net jatkoit matkaa.

Yhtenä vyönä ko viishaat miehet päätit levätä niin Jumala lähäätti niile unissa sannaa, Heroteksen pahasta mielestä ja käski viishaitten miehitten ottaa erin tien kotia ette net ei tarttis Herotekselle sanoa mistä Jesuksen löytää.

Tähti loisti kirkhaasti ja yhtenä iltana se siesahti taihvaale ja loisti niin väkevästi yhen tallin yli ette viishaat miehet asetit kamelit, nousit alle ja lähit kattomhaan.

Laulu kuulu ilmasta ja Herran enkelit lentelit tallin yli. Silloin viishaat miehet ymmärsit ette net olit tulheet oikehaan paikhaan.
Net olit löytänheet Jeesuksen ja net kumaruit polvilens ja kiitit Jumalaa.

Sitten net kerroit Josefille ja Marialle heän pitkästä matkasta ja tähestä joka oli heän johtanu tänne. Jeesus sai monta erilaista lahjaa; kultaa, jalokiviä ja mirhamia miehiltä ennenko net sitten lähit taas kotiapäin.
Herotes haki kans Jeesusta ja se seurasi viishaitten miehitten jälkiä. Yhtenä vyönä Jumala puhu Josefille.
Hään käski Josefin ottaa Marian ja Jeesuksen ja paeta Egyptin maahaan.

Joseffi nousi ylös keskelä vyötä pakkasi kampheet kokhoon ja otti perheen ja teki niin niinku Jumala oli sanonu. Ko Herotes ymmärsi ette viishaat miehet ei tuohneet hälle Jeesuksesta tietoa se suuttu kauheasti.

Se raivostu ja lähäätti sotihlaat tappamhaan kaikki vatasytynheet pojat.
Mutta silloin Jeesus oli ja Marian ja Josefin kansa Egyptissä.
Vähän aikaa tämän jälkhiin Herotes kuoli ja sen pojasta tuli kuninkas. Mutta se oli yhtä häijy ko isänsäkki.
Se viipy monta vuotta ennenko Jeesus saatto tulla kotia Israelin maahaan.
Jeesus kasusi ylös Nasaretissa, Galileassa ja Jumala anto sille voimaa ja viishautta.

Inga-Britt Uusitalo