Vanhemille För föräldrar

Miksi me puhuma meänkieltä kläpile!!

Ensiks häätyy sanoa ette Matsin (minun miehen) ensimäinen kieli oli suomi eli meänkieli, sillä on äiti Suomesta ja isä puhu kans suomea.

Mutta mulle ei ole puhuttu suomea* kotona, mamma ja pappa puhuit keskenhäns suomea mutta meile kläpile ruottia. Sitähän sannoo ette kläpile ja koirile pittää puhua ruottia. Ko mie olin 5 vuotta siirty suomalainen perhe meile naapuriks, ja niilä oli samanikänen tyär joka ei osanu yhthän ruottia. Se meni niin ette mie opin suomea ennen ko se oppi ruottia, siksi mie ossaan nyt puhua suomea.

Nyt meilä ittelä on kolme kläppiä. Ensimäisele kläpile, Jonna, me emmä puhuhneet suomea. Emmä me sen enempää hunteeranhee siittä ko vain ette kyllä se oppii sitä myöhemin. Mutta me erehtyimä siinä asiassa. Ko ei se tullu, vain joku sana sielä sun täälä. Ja ko sillä on fammu joka vain puhhuu suomea ja monta suomalaista sukulaista niin se tuli hankaluksia.

Sitte me saima pojan, ja päätimä ette emmä tehe sammaa virhettä. Meinasimma ette yks meistä puhhuu ruottia ja toinen suomea. Mutta ei siittä tullu mithän, niin me aloima kummaki puhuhmaan suomea. Kyllä se oli hankala ensiks ko ei ollu tottunu siihen, mutta ko me saima mummun ja muffan matkhan ja moni muu niin kyllä se meni.

Ko poika alko puhumhan niin se puhu suomea mutta ko me puhuima päänäns ruottia Jonnale niin se käsitti myös ruottia melkein kerrala. Ja nyt ko se on 3 vuotta niin se on kakskielinen. Vielä suomi on pääkieli mutta ko se on muitten kläpitten kans se puhhuu ruottia ja se tullee enempi ja enempi. Mutta vaikka ruotti myöhemin varmasti voittaa niin net kuitenki käsittävät ja ossaavat puhua suomea.

Ei sitä tarvi pölätä ette opettaa väärin ja semmosta, me tehemä niin ette jos on joku sana jota me emmä tiä suomeksi niin me sanoma ruottin sanan ja sitte yritämmä förklaarata sitä. Vähän sitä kaipaa lauluja ja kirjoja ja enniiten lastenohjelmia meän suomela ko suomensuomi ei oikein suiju. Kyllä se saattaa kattoa niitä mutta ei se jaksa konsentreerata niin kauon. Me luema ruottalaisia kirjoja ja ”simultantolkar” niitä sitte, mutta se vaatii vähäsen ajattelemista välistä. Ja nyt ko Astrid on julkassu niitä lauluja ja kirjoja niin sitä on vähä enempi valintavarraa.

Ihmiset on päänäns positiivit siihen ette Arvid puhhuu suomea ”oi ko se kuulustaa mukavalle” on tavalinen reaktioni. Ja Jonnaki on oppinu paljon ko me praatima Arvidille ja kyllä me praatima sillekki enempi ja enempi suomea. Ja kyllä häätyy sanoa ette ittekki on oppinu paljon enempi sanoja. Sitä pittää kielen elävännä ko joka päivä käyttää sitä.

Nyt me jatkama samhan laihin meän pikkupiikale Amanda joka nyt on 9 kk. Ko se on varma ette ei oppi oihan kaaja. Ja täälä ko assuu niin se on semmonen etu (fördel) ette olla kakskielinen.

Anna Kumpula

* Ko Anna puhhuu ”suomesta” hän meinaa tornionlaaksonsuomea eli se mitä nykyhään kuttuthaan meänkieleksi. Mutta hänen kotona, niinku monessa mussa, oon aina puhuttu ”suomesta” ko oon ollu puhe kielestä. Sitten puhuthaan suomensuomesta ko meinaa mitä tänäpäivänä puhuthaan toisela puolela raijaa.